Maaritin salaisuustyö 2025

 

Viime vuoden Tilkkulehdissä aloitettiin Maaritin salaisuustyötä ja tämän vuoden alussa tuli loput ohjeet peittoon.

Keskiosan reunoille ompelin tähtiä jotka ihan itse keksin:) siihen laittaa. Ohjeessa osuus oli pelkkänä kankaana ja siihen neuvottiin vaikka kirjailemaan kauniita kuvioita. Menin aidan matalimmalta kohdalta enkä viitsinyt kirjailla vaan ompelin nuo tähdet;) Tähtien kulmissa olevat neliöt ompelin kolmeen kertaan erilaisilla väriyhdistelmillä eikä mikään oikein tuntunut silmään sopivilta. Tämä vaihtoehdon kuitenkin valitsin.

Peitto on kooltaan 135 x 155cm.

    

                                               

Takapuolelle lisäsin vaalean kankaan reunalle jämäpaloja mitä kertyi pinnan kokoamisesta.

Mansikkakakun kuvia oli tullut vastaan somea selatessani niin paljon että oikein kovasti rupesi tekemään mieli kakkua. Niinpä sitten vaan oli ryhdyttävä tuumasta toimeen:) Ja kyllä, hyvää oli:)

Rapolan linnavuori ja patalappuja

 

Ompelurintamalla on ollut viime aikoina melko hiljaista. Syystä jota en oikein tiedä itsekään. Innostus tilkkutöihin ei ole hiipunut mutta muut asiat vievät jotenkin aikaa niin että ei vaan ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisi.

Askeleet kyllä kulkevat ompeluhuoneelle päivittäin mutta hidasta on töiden valmistuminen. Kolme tilkkupintaa odottaa etenemistä torkkupeitoksi. Yhden olen saanut harsittua ja sitä on tarkoitus kohta tikata. Mutta sitten vielä ne kaksi....:)

Patalapputehdas sentään toimi hetken aikaa kun huomasin että niiden varasto on aivan tyhjä. 

Kaksi ylimmäistä on vanhasta Kaffe Fassetin kivasta kasvisaihekankaasta. 

Perhoskuvia leikattiin leikkurilla pari vuotta sitten Heljän kurssilla. En oikein ole keksinyt mihin ne laittaisin mutta patalappuihin näyttivät sopivan melko hyvin. Muutama perhonen jäi vielä, ehkä niillekin löytyy joku paikka. 

Pupuaiheisen patalapun tein joskus ystävälleni. Kun hän on kuulemma käyttänyt sen jo loppuun niin teinpä niitäkin lisää. Taitaa kaveri saada uuden vanhan tilalle kun kuulemma kovasti tykkäsi siitä:)

Hirsimökit ja kuusikulmiot on vanhoja harjoitusblokkeja. Lisäsin niihin tikkauksia ja niin nekin valmistuivat patalapuiksi. 

Eilen käytiin tutustumassa uuteen paikkaan. Rapolan linnavuorelle ja samalla kierrettiin siellä oleva noin neljän kilometrin Harjupolku.

Polulle lähdettiin Voipaalan taidekeskuksen pihasta jossa saatiin katsella kivoja taideteoksia. 

Onnikin ihmettelee keitä nämä oikein ovat. Ei sentään tarvinnut haukkua kun olivat hiljaisia kavereita.

Eipä tarvinnut pitkälle kävellä kun löytyi oikein kaunis näköalapaikka. Siis kahvitauko heti alkumetreillä;) Myöhemmin ei näin kivaa paikkaa ollutkaan vaikka reitti oli kaikenkaikkiaan oikein kiva. Väillä meinasi hiki tulla meille kaksijalkaisille mutta Onni paineli reippaana kuten aina;)

Metsäorvokkeja polun varrella

Hanhet ympyrällä- ja simpukkatyynyt

 

Tyynyn alla olevasta tapetista valittiin väritys Simpukkamallilla tehtyyn tyynyyn. Kaverin kanssa mietittiin minkälaisen tyynyn ompelisin hänelle. Sitten olikin juuri sopivasti Katrilla kurssin aiheena simpukat ja niinpä ne pääsivät tyynyn päälle:)

Toisen tyynyn mallin sain kolme vuotta sitten Heljältä kun olin hänenkin kurssillaan. Tein jo silloin itselleni tyynyn päällisen tällä mallilla mutta nyt vaihdettiin värejä.

Vasta hakiessani kuvaa omasta tyynystäni huomasin että sekin on otettu pajunkissojen aikaan, 3.4.2022 ja kuvauspaikkakin on ollut sama. Silloin näyttää olleen vähän luntakin maassa. Nyt sitä ei ole, päinvastoin nurmikkokin jo vihertää paikoin;)

Pitkän aikaa on mielessäni käynyt kuva keikauskakusta ja olin miettinyt onkohan se yhtä hyvää kun muistin sen olevan. Pari viikkoa sitten päätin että nyt sen kokeilen. Ja kyllä, yhtä hyvää oli kun muistinkin. Resepti löytyi vanhasta reseptikirjastani.

Kolme tilkkupintaa on valmiina odottamassa tikkausta ja valmistumista. Huh-huh, jos nyt aloittaisi niin koskanhan olisivat valmiita?:) Tällä hetkellä kiinnostaa vaan nuo pienemmät ompelutyöt kun ne saa tehtyä melko nopeasti. Ei kai auta kun ottaa vaan ensin yksi käsittelyyn niin eiköhän se siitä;)

Kivinen tie - kaitaliina ja Maaritin salaisuustyö

 

Katri on opettanut meille kurssilaisille kivan Kivinen tie-mallin. Tämä on jo kolmas liina jonka olen ommellut tällä ohjeella. Tähän liinaan valittiin kankaat saajan kanssa, värit hänen mieltymyksensä mukaan.

Tilkkulehdissä ollut Maaritin salaisuus etenee pikkuhiljaa. Kulmapalat jouduin uusimaan mutta onneksi se oli helppo ja nopea työ. Muutakin uusimista oli mutta siitä kerron myöhemmin;)

Meille tuli iso kasa puuklapeja ja niitä miehen kassa pinottiin urakalla. Onni tuli työnjohtajaksi pihalle seuraamaan työn etenemistä nautiskellen aurinkoisesta säästä:)

Sydäntyynyt, olkalaukku

 

Aina vähän jännittää kun pyydetään ompelemaan jotakin johon ei ole annettu ihan tarkkaa ohjetta minkälaista halutaan - onnistuuko tekemään toiveen mukaista:)

Nyt pyydettiin kahta tyynyä joihin toiseen tulee sininen sydän ja toiseen punainen. Onnistuinko? Kohta se selviää:)

Katrin kurssiaiheena oli suorareunainen laukku/pussukka ilman kaavaa. Pitkään on ollut jo haaveenani vaakamallinen pieni olkalaukku kun kaikki olemassa olevat on pystymallisia. Nyt sain sen mitä halusin:) Tämä oli kiva ja helppo tehdä. Sormet syyhyävät jo uuden ompelemiseen, se voisi olla kesäinen;) 

Syksyllä aloitettiin kurssilla kaleidoskoppia kolmella värillä. Pinnan olen saanut valmiiksi mutta vielä on monta vaihetta vastassa ennenkuin peitto valmistuu;)

Onni odottaa kovasti leikkikaveria ja se vaan kuvailee ompelujaan:)

Elizabeth Hartmanin eläimiä ja muumeja

 

Pikkulapselle pyydettiin tekemään peitto johon tulisi eläinten kuvia. 

Elizabeth Hartmanin hahmothan ovat juuri sopivia tähän tarkoitukseen:) Toivomuksena oli vielä että muutama muumikin mahtuisi mukaan. Kun ne eivät mielestäni sopineet eläinten joukkoon niin piti hetken taas mietiskellä miten homma etenee. Sitten keksin että laitankin ne takapuolelle ja kun ne yksistään olisivat olleet siellä kovin pieninä niin keksin että teenpä mukaan "muumitalon".

Peiton koko on 90x 117 cm

Ananasblokkia harjoiteltiin vuoden ensimmäisellä Katrin kurssilla. Ompelin mallilla ruokailuliinat koska arvelin niiden valmistuvan melko nopeasti verrattuna peiton tekemiseen;)

Peittoakin tekisi mieli tehdä perinteisellä ananasmallilla, oikein värikästä. Siihen saisi mukavasti käytettyä jo olemassa olevia kankaita. Voi olla että homma jää kuitenkin johonkin tulevaisuuteen. Nyt pitäisi tehdä pois keskeneräiset:)

Tänään on ollut mukava aurinkoinen päivä ja luntakin on vielä vähän pihassa. Kunnon talvea olen odotellut mutta sitäpä ei ole näkynyt:)

Peilitalo-ostoslaukku

 

Katrin kevään tilkkutyökurssit aloitetaan yleensä aina jämätilkkuprojektilla. Niin myös tänä vuonna. Jämäsuikaleita löytyy kaapista vaikka kuinka paljon mutta tähän Peilitalo-kassiin päätin käyttää pari vuotta saamaani kangaspakkausta. 

Tarkoituksena oli että suikaleet eivät kohtaisi toisiaan saumakohdissa ja hyvin tuo onnistui mutta olisin toivonut että epämääräisyyttä olisi tullut enemmänkin.

Useampia ompeluprojekteja on mulla nyt keskeneräisenä ja ne eivät tahdo edetä mihinkään ja syytä en oikein tiedä. Enkä yhtään tykkää tilanteesta. Yritän aina tehdä aloittamani työn valmiiksi ennenkuin aloitan uutta mutta nyt on ote päässyt lipsahtamaan:)

Tämän hienon talvisen kuvan otin 12.1.25. Nyt ei ole tietoakaan talvesta, harmi!