Toinen kaleidoskooppipeitto ja Norjan reissu

 

Vuonna 2022 olen ommellut musta-valko-harmaan kaleidoskooppipeiton ja annoin sen lahjaksi sinä vuonna ylioppilaaksi valmistuneelle nuorelle neidille:) Kuulin hiljattain että peitto on käytössä ja sekös lämmittää mieltäni:) Olin siis onnistunut!!:)

Viime syksynä Katrin kurssilla opeteltiin myös kaleidoskooppi-mallia. Tämä on vähän erilainen kuin tuo aiemmin valmistunut.

Siis vuosi vierähti ennenkuin peitto valmistui. Jotenkin oli koko ajan hankalaa tehdä tätä enkä osaa sanoa mistä se johtui. Mielestäni kankaat ovat oikein kauniita vaikka kumpikaan väri ei oikein olekaan "mun värejä". Itse ne kuitenkin valitsin ja sillä hetkellä tuntuivat hyviltä. Nyt peitto on kuitenkin valmis, jee!

Aikoinaan olin ostanut Marimekkokangaspaloja. Niitä myytiin silloin valmiiksi leikattuina paloina, olisikohan ollut 10x10 cm kokoisia. Myöhemmin olin ommellut ne yhdeksi pinnaksi mutta siitä tuli niin pieni että en keksinyt mitä sillä tekisin ja niin se jäi odottamaan parempaa aikaa. Yhtenä kauniina kesäpäivänä kun ulkona oli liian kuuma ja piti viettää aikaa sisällä viilennyksessä päätin että nyt siitä pinnasta teen jotakin. Aikani pohdin enkä keksinyt muuta niin kehyskukkaroita ja yksi vetoketjupussukka siitä syntyi:) 

Elokuun puolivälissä lähdimme neljännen kerran Pohjois-Norjan reissulle. Se aloitettiin pysähtymällä Kilpisjärvelle ja siellä kierrettiin perinteisesti Tshakaljärven lenkki. Joka kerta se on yhtä kaunis paikka.

Norjassa tehtiin Onnin kanssa aamulenkkejä kauniissa maisemissa:)

Olen ymmärtänyt että tämä keinupaikka on Skibotnin turistien kuvatuin paikka. Siihenhän me Onninkin kanssa tietenkin haluttiin;)

Lasarettmoen on nähtävyyspaikka Finnmarkissa aika lähellä suomen rajaa jos mennään Utsjoelta Norjaan.

Paikka on toiminut saksalaisten kenttäsairaalana. Sinne mentiin riippusillan yli ja sekös minua vähän mietitytti mutta ajattelin että jos Onnikin siitä uskaltaa yli mennä niin kyllä minäkin;) Saksalaiset polttivat paikan kun lähtivät sieltä pois ja paikalle jääneet tavarat ym.ovat nyt muistomerkkinä siitä ajasta. Vaikuttava paikka.

Mehmnin joulumuseossa oli sitten jouluista tavaraa niin paljon että kaikkea silmä ei pystynyt taltioimaan. Kiva paikka jossa museota pitävä mies selvitti joidenkin tavaroiden tarinaa.

Slettnes Fyr on maailman pohjoisin mantereella oleva majakka. Tämä oli yksi toivekohteeni ja pääsinpäs sinne:)

Näitä maisemia olisi jaksanut ihailla vaikka kuinka kauan mutta kotiinpäinkin oli lähdettävä.

Gamvikissa pysähdyimme katsomaan Reijo Kelan suunnittelemaa Norjan hiljainen kansa-teosta. Hänen samanlainen teoksensa on Suomussalmella. Siinäkin on pysähdytty muutaman kerran kun ohi on ajeltu.

Gamvikissa asuu 230 ihmistä ja tarkoitus oli ollut että joka asukkaasta olisi tehty oma hahmonsa mutta maaperä olikin ollut liian kovaa ja olivat saaneet tehtyä vain 130 turvepäätä.

Mielestäni tämä paikka oli kiva kuvauskohde Hukkapalat-peitolleni.

Kauniita paikkoja löytyy kyllä kotimaastakin ja nyt onkin mietitty että ensi vuonna taidetaan tehdä parin viikon kierros kotimaan nähtävyyksissä.

Tulin tähän odottamaan annostani:)

Hukkapalat-torkkupeitto ja Juhannustaika-tilkkujännäri-blokit

 

Jokin aika sitten oli Tilkkulehdessä Maarit Kinnusen idea jämäpaloille. Kun niitä on kertynyt aika paljon kaappiin niin tietenkin innostuin hommasta ompelemalla torkkupeiton. Maarit kutsui jämäpaloja hukkapaloiksi ja se onkin mielestäni hyvä nimitys pienille kankaanpaloille joita on jäänyt edellisistä töistä.

Annoin tälle peitolle nimeksi Hukkapalat. 

Peitto oli mukanani Norjan reissullamme. Otin siitä kuvan Norjan hiljainen kansa teoksen luona. Reijo Kela on suunnitellut tämän teoksen. Suomussalmella on hänen ensimmäinen vastaava teoksensa nimellä Hiljainen kansa. Googletin tarinaa ja olikin se aika mielenkiintoinen luettava varsinkin Norjan teoksen kohdalta.

Kun katselin ottamaani kuvaa huomasin että peittoon onkin tupsahtanut virhe. Vähän harmitti kun on niin paha että aika mahdoton on enää korjata. No, ei voi enää mitään eikä sitä huomaa kun kääriytyy peiton alle;) Virhe on vasemmassa alakulmassa. Ruskea-vaalea neliö on keikahtanut ympäri ja näin ollen ruskea pystyraita jääkin kesken eikä jatku alas asti. Ihmettelin että en ollut huomannut sitä aiemmin ottaessani kuvaa kotipihassa.

Katrin verkkokaupassa olevaa Juhannustaika-tilkkujännäriä aloitettiin ompelemaan kesän alussa. Hetken mietin lähtisinkö mukaan kun kukat ommeltiin kokonaan käsinompeluna mutta houkutus oli taas suuri ja päätin kokeilla. Ajatuksena että voihan homman lopettaa kesken jos tuntuu vastenmieliseltä. Aika kiirettä kyllä piti kun uusi ohje ilmestyi joka toinen päivä ja tein aina kaksi kukkaa samalla mallilla mutta eri kankaista. Nyt kaikki ovat valmiina. Mietittävää vielä on. Miten jatkan. Jos ompelen kaikki blokit toisiinsa niin koko ei riitä peitoksi. Välikaitaleitakaan en haluaisi laittaa. Tässäpä sitten onkin pulma ratkaistavaksi:)

Juhannustaika-tilkkujännäri

 Katrintilkkukauppa.fi:ssä oli alkukesällä vinkki lähteä mukaan verkkokurssille Juhannustaika-tilkkujännärin ompeluun. Uusi käsinommeltava blokkimalli ilmestyy joka toinen päivä ja niitä on kaikkiaan 24 erilaista. 

Näistähän minä aina innostun:) Mysteerit ovat mielenkiintoisia:) Tässä nyt vähän mietitytti tuo käsinompelu mutta päätin uskaltaa koettaa ja eihän niitä kaikkia ole pakko tehdä jos ei halua. Tähänkin saa mukavasti käytettyä varaston pieniä kangaspaloja.

Nyt on edetty jo puoleen väliin mutta kun ompelen kutakin kaksi kappaletta niin näitä on jo 24. Joistakin pitää tehdä vielä kolmannet kukat jos aion peiton kokoisen näistä tehdä. Aika sitten näyttää mitä blokeista valmistuu;)

Pieniksi tuliaisiksi ompelin kaksi koriliinaa. Yritin ottaa huomioon minkälaisista kankaista saajat tykkäisivät:) Vielä kun löytäisi kivat korit niin niihin voisi laittaa pullat valmiiksi kun vierailun aika tulee:)

Liian kuumaa on ollut Onnin mielestä enkä kyllä tykkää itsekään. Lenkkeilyt jää kovin vähiin mutta odotellaan "parempia" ulkoilukelejä:)

Kirjanmerkkejä ja vauvan vaunupeitto

 

Joskus vuosia sitten kun tein vielä muitakin käsitöitä kun tilkkutöitä virkkasin puuvillalangasta kukkaneliöitä. Vihreästä, lilasta, punaisesta ja valkoisesta langasta olin tehnyt erilaisia värivariaatioita.

Useasti olen ne ottanut pöydälle esille ja miettinyt moneen kertaan mitä niistä voisi tehdä ja miten kokoaisi. Ideaa ei vaan ole tullut ja palat ovat siirtyneet takaisin varastoon:)

Tässä eräänä päivänä sitten välähti. Kaveristani oli tullut isotäti juuri syntyneelle pikkuneidille. Ehdotin että jospa kokoaisin kukkaneliöistä pienen vaunupeiton ja hän saisi toimittaa sen pikkuiselle:) Ehdotus sai hyvän vastaanoton ja yhdessä saimme sovittua miten palat yhdistän. Palojen taustapuolelle laitoin vaalean fleecekankaan  ja tikkasin sen koneella neliöiden välistä ja reunoista virkatulle pinnalle.

  Hyvä tuli, me molemmat tykättiin. Katsotaan mitä tuumaa pikkuneiti;)

Joka ilta ennen nukkumaanmenoa luen kirjaa. Vaikka tultaisiin joskus myöhäänkin kotiin reissuilta niin muutama sivu ainakin on luettava:) Kirjanmerkkejäkin on kertynyt vuosien varrella mutta kun jossain somessa näin tämäntyyppisiä kirjanmerkkejä niin innostuinpa taas niitäkin ompelemaan:) 

Toinen ja kolmas vasemmalta lähtivät jo uusien kirjojen väliin:)

Taidan ottaa jonkin noista omaan käyttöönkin vaikka nykyään käytössä on tyttären aikoinaan koulussa tehty kirjanmerkki:)

Pienelle puhelinlaukulle tuli tarvetta. Valittiin yksinkertainen malli ja siihen kiva kangas.

Onni kävi viikonloppuna tapaamassa Noomi-ikäneitoa. Kumpikin tepastelivat kauniina kesäpäivänä pihalla omia menojaan, silloin tällöin piipahtivat toistensa luona.

Maaritin salaisuustyö 2025

 

Viime vuoden Tilkkulehdissä aloitettiin Maaritin salaisuustyötä ja tämän vuoden alussa tuli loput ohjeet peittoon.

Keskiosan reunoille ompelin tähtiä jotka ihan itse keksin:) siihen laittaa. Ohjeessa osuus oli pelkkänä kankaana ja siihen neuvottiin vaikka kirjailemaan kauniita kuvioita. Menin aidan matalimmalta kohdalta enkä viitsinyt kirjailla vaan ompelin nuo tähdet;) Tähtien kulmissa olevat neliöt ompelin kolmeen kertaan erilaisilla väriyhdistelmillä eikä mikään oikein tuntunut silmään sopivilta. Tämä vaihtoehdon kuitenkin valitsin.

Peitto on kooltaan 135 x 155cm.

    

                                               

Takapuolelle lisäsin vaalean kankaan reunalle jämäpaloja mitä kertyi pinnan kokoamisesta.

Mansikkakakun kuvia oli tullut vastaan somea selatessani niin paljon että oikein kovasti rupesi tekemään mieli kakkua. Niinpä sitten vaan oli ryhdyttävä tuumasta toimeen:) Ja kyllä, hyvää oli:)

Rapolan linnavuori ja patalappuja

 

Ompelurintamalla on ollut viime aikoina melko hiljaista. Syystä jota en oikein tiedä itsekään. Innostus tilkkutöihin ei ole hiipunut mutta muut asiat vievät jotenkin aikaa niin että ei vaan ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisi.

Askeleet kyllä kulkevat ompeluhuoneelle päivittäin mutta hidasta on töiden valmistuminen. Kolme tilkkupintaa odottaa etenemistä torkkupeitoksi. Yhden olen saanut harsittua ja sitä on tarkoitus kohta tikata. Mutta sitten vielä ne kaksi....:)

Patalapputehdas sentään toimi hetken aikaa kun huomasin että niiden varasto on aivan tyhjä. 

Kaksi ylimmäistä on vanhasta Kaffe Fassetin kivasta kasvisaihekankaasta. 

Perhoskuvia leikattiin leikkurilla pari vuotta sitten Heljän kurssilla. En oikein ole keksinyt mihin ne laittaisin mutta patalappuihin näyttivät sopivan melko hyvin. Muutama perhonen jäi vielä, ehkä niillekin löytyy joku paikka. 

Pupuaiheisen patalapun tein joskus ystävälleni. Kun hän on kuulemma käyttänyt sen jo loppuun niin teinpä niitäkin lisää. Taitaa kaveri saada uuden vanhan tilalle kun kuulemma kovasti tykkäsi siitä:)

Hirsimökit ja kuusikulmiot on vanhoja harjoitusblokkeja. Lisäsin niihin tikkauksia ja niin nekin valmistuivat patalapuiksi. 

Eilen käytiin tutustumassa uuteen paikkaan. Rapolan linnavuorelle ja samalla kierrettiin siellä oleva noin neljän kilometrin Harjupolku.

Polulle lähdettiin Voipaalan taidekeskuksen pihasta jossa saatiin katsella kivoja taideteoksia. 

Onnikin ihmettelee keitä nämä oikein ovat. Ei sentään tarvinnut haukkua kun olivat hiljaisia kavereita.

Eipä tarvinnut pitkälle kävellä kun löytyi oikein kaunis näköalapaikka. Siis kahvitauko heti alkumetreillä;) Myöhemmin ei näin kivaa paikkaa ollutkaan vaikka reitti oli kaikenkaikkiaan oikein kiva. Väillä meinasi hiki tulla meille kaksijalkaisille mutta Onni paineli reippaana kuten aina;)

Metsäorvokkeja polun varrella

Hanhet ympyrällä- ja simpukkatyynyt

 

Tyynyn alla olevasta tapetista valittiin väritys Simpukkamallilla tehtyyn tyynyyn. Kaverin kanssa mietittiin minkälaisen tyynyn ompelisin hänelle. Sitten olikin juuri sopivasti Katrilla kurssin aiheena simpukat ja niinpä ne pääsivät tyynyn päälle:)

Toisen tyynyn mallin sain kolme vuotta sitten Heljältä kun olin hänenkin kurssillaan. Tein jo silloin itselleni tyynyn päällisen tällä mallilla mutta nyt vaihdettiin värejä.

Vasta hakiessani kuvaa omasta tyynystäni huomasin että sekin on otettu pajunkissojen aikaan, 3.4.2022 ja kuvauspaikkakin on ollut sama. Silloin näyttää olleen vähän luntakin maassa. Nyt sitä ei ole, päinvastoin nurmikkokin jo vihertää paikoin;)

Pitkän aikaa on mielessäni käynyt kuva keikauskakusta ja olin miettinyt onkohan se yhtä hyvää kun muistin sen olevan. Pari viikkoa sitten päätin että nyt sen kokeilen. Ja kyllä, yhtä hyvää oli kun muistinkin. Resepti löytyi vanhasta reseptikirjastani.

Kolme tilkkupintaa on valmiina odottamassa tikkausta ja valmistumista. Huh-huh, jos nyt aloittaisi niin koskanhan olisivat valmiita?:) Tällä hetkellä kiinnostaa vaan nuo pienemmät ompelutyöt kun ne saa tehtyä melko nopeasti. Ei kai auta kun ottaa vaan ensin yksi käsittelyyn niin eiköhän se siitä;)